keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Patikoiden paras - Lofootit kolmessa päivässä

Norjan pohjoisosassa sijaitseva Lofoottien saariryhmä kasvattaa koko ajan suosiotaan matkailijoiden keskuudessa, eikä suotta. Majesteettisina kohoavat vuoret, kirkas vesi sekä ihastuttavat kalastajakylät tarjoavat sekä silmänruokaa että elämyksiä etenkin luonnossa viihtyville.

Kvalvika Beachille pääsee vain jalan, mutta patikkaretki on vaivan arvoinen.




























Suurin osa omista lomamatkoistani tapahtuu perheen parissa, mutta kerran vuodessa olemme lapsuudenystäväni kanssa jättäneet miehen ja lapset kotivahdeiksi ja suunnanneet pitkäksi viikonlopuksi johonkin kumpaankin kiinnostavaan kohteeseen.

Viime vuosina olemme lähes poikkeuksetta matkanneet paikkoihin, joissa voi virkistäytyä sekä luonnosta että ulkoilusta nauttien. Kun Lotta kuuli aikeistamme lähteä kokemaan Lofootit, hän kutsui minut kertomaan matkasta tänne blogivieraana. Joten täältä pesee!

Lofoottien kapasiteetti on kaikin puolin rajallinen, joten mikäli päänsä päälle mielii muuta kuin asuntoauton, matkailuvaunun, teltan tai tähtitaivaan, kannattaa varausten kanssa olla ajoissa liikkeellä etenkin sesonkiaikoina. Sama pätee myös vuokra-autoihin ja muihin aktiviteetteihin.

Me yövyimme kolmessa eri osoitteessa neljä yötä ja kolme päivää kestäneellä reissullamme. Näin pääsimme lähelle patikointireittejä ja niiden läheisyydessä sijaitsevia pienehköjä parkkialueita heti aamutuimaan. Käytössämme oli auto, jolla siirtymät sujuvat lyhyessä ajassa varmimmin.

Matka alkoi lentämällä Oslon kautta Lofoottien itäpäähän Evenesin kentälle, josta noudimme Avis-liikkeestä varaamamme reilun 300 euron hintaisen auton. Ilahdus oli suuri, kun vuokraamamme Toyota Yariksen sijaan saimmekin allemme astetta jykevämmän Kia Niron, joka oli kaiken lisäksi hybridi! Löydettyämme yön pimeydessä käsijarrun jalkatilasta (!), pääsimme suuntaamaan kohti ensimmäistä majoituskohdetta, 70 kilometrin päässä sijaitsevaa Brygga-hotellia.

Kia Niro kuljetti meitä kapeillakin tieosuuksilla turvallisesti kylästä toiseen.






































Hotelli, jossa yöpymisestä maksoimme aamupaloineen kahdelta hengeltä 1305 NOK yö, oli pikemminkin majatalo, jossa oli perussiistit huoneet ja varsin kelvollinen aamupala kylmäsavulohineen ja norjalaiseen katkarapusalaatteineen. Niiden voimalla lähdimmekin heti herättyämme kohti Lofoottien keskusta Svolværia.

Tiet ovat Lofooteilla pääosin erinomaisessa kunnossa, mutta siirtymiin on syytä varata runsaasti aikaa, sillä ajokaistat ovat mutkaisia, ja pienimmillä teillä vastaantulijoiden ohittaminen saatetaan hoitaa erillisillä levennyksillä. Välillä vastaan jolkotteli muutama lammaskin kello kaulassa.

Oman mausteensa liikkumiseen Lofooteilla luo alati vaihtuva sää, josta mekin saimme osamme. Saman päivän aikana saattoi sekä sataa kaatamalla, tihuuttaa ohuesti, tuulla vietävästi että paistaa lämpimästi. Koskaan en ole neljässä vuorokaudessa nähnyt yhtä montaa sateenkaarta kuin tällä reissulla!
Somewhere under the rainbow.






































Patikointireittejä löytyy Lofooteilta ihan jokaiseen makuun. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että norjalaisten "Suitable for Children" -reitti ei välttämättä heikompikuntoiselta ja korkeuseroihin tottumattomammalta suomalaiselta suju niin helposti kuin mitä paikallisten luokitusten mukaan saattaisi olettaa. Myös sade ja muiden liikkujien määrä voi muunnella olosuhteita radikaalisti.

Svolværista pääsee helposti ihailemaan kaupunkia esimerkiksi muutaman kilometrin pituisella Tuva-reitillä, joka kohoaa 477 metrin korkeuteen kaupungin edustalle. Suomalaisen mittapuun mukaan reitit voivat tuntua heikosti viitoitetuilta. Suosituimmilla alueilla käy kuitenkin sen verran paljon kulkijoita, että matkan varrelle on painunut vääjäämättä kengän jälkiä ja eksyminen on käytännössä hyvin epätodennäköistä.

Meillä oli retkieväinä paikallista inkivääri-soija-purkkitonnikalaa (maistamisen arvoinen yhdistelmä!), pähkinöitä sekä banaaneja. Ylöspäin matkaa taitettiin kivikkoista "polkua" pitkin myös muutaman puuhun kiinnitetyn köyden varassa, ja kun vihdoin pääsimme perille, oli molemmilla voittaja-olo! Tätä hieman lievensi myöhemmin illalla paikallisen baarimikon kanssa käyty keskustelu. Hän oli kuulemma patikoinut ensimmäistä kertaa samaisen reitin jo 8-vuotiaana, kuten monet muutkin Svolværin koululaiset. :)

Majoituimme kahtena yönä veden äärellä sijaitsevissa kalastajien mökeissä, joita paikalliset kutsuvat nimellä rorbu. Käytännössä mökit on kunnostettu majoituskäyttöön ja ovat usein myös erinomaisesti varusteltuja pienine keittiöineen ja astianpesukoneineen. 

Kalastajamökkejä peilikirkkaan veden äärellä.






































Näistä Svolværissa sijaitseva Anker Brygge tarjosi norjalaiseen hintatasoon nähden suorastaan hulppean vastineen rahoille 1611 NOK:n yöpymishinnalla. Keskeisellä paikalla sijaitsevassa mökissä olisi voinut viettää enemmänkin aikaa, sen verran viihtyisä se oli! Yläkerrassa oli samaan huoneistoon yhdistettynä vielä toinen makuuhuone, jossa esimerkiksi isommat lapset voivat perhelomilla yöpyä. 

Anker Brygge -kalastajamökin sohvilta olisi voinut ihalla satama-aluetta pidempäänkin.






































Hotellin yhteydessä on TripAdvisoryssakin kehuja niittänyt ravintola Köket, jossa söimme aivan taivaallisen merenelävistä ja ruijanpallaksesta koostuneen päivällisen. Aperitiiveineen ja viinilaseineen maksoimme tästä ilosta noin 75 euroa per henkilö, joten tiukalla matkabudjetilla kannattaa suunnata suosiolla torin ympäristössä sijaitseviin ruokapaikkoihin.

Matkan ehdoton huipentuma oli patikointi saaren länsiosassa Moskenesøyssa sijaitsevalle Kvalvika beachille, jonne pääsee ainoastaan jalan. Korkeuseroa on vain 200 metriä ja reitin pituudeksi on merkitty 2 kilometriä, mutta tämän ei pidä antaa hämätä, sillä etenkin reitin loppuosa voi kokemattomalle liikkujille tuntua haastavalta, ja kivet saattavat olla hyvinkin liukkaita.

Rannan vieressä sijaitsee Ryten-vuori, jonne johtaa on varsin suosittu, kokeneempien patikoitsijoiden suosiossa oleva kiipeilyreitti. 

Kvalvikan rantaviiva on pitkä, kaikin puolin upea ja korkeiden aaltojensa ansiosta myös surffareiden suosiossa. Heitä ei kuitenkaan paikalla näkynyt, liekö syynä sitten syyskuinen, jo viileähkö keli. Meillä oli uikkarit mukana ja 11 asteen viileydessä kylmään veteen pulahtaminen hitaasti syvenevällä rannalla osoittautuikin sangen hyytäväksi puuhaksi! Mutta palasimme takaisin virkistyneinä ja kehotimme matkalla muitakin kokeilemaan samaa.

Kolmen varsinaisen matkapäivän aikana ehdimme myös piipahtaa saariryhmän läntisimmässä päässä Å-nimisessä kylässä. Sieltä löytyy mm. kesällä auki pidettävä kalankuivausmuseo sekä upea näkymä avomerelle. Itse kylä oli meidän silmiimme vaatimattomampi kuin mitä matkaoppaat antoivat olettaa.

Jylhä luonto ympäröi Lofoottien läntisimmässä osassa sijaitsevaa Å:ta.






































Viimeisenä iltana palasimme ensimmäisestä yöstä jo tuttuun majapaikkaamme Brygga-hotelliin, ja näimme vielä yllätykseksemme upeita revontulia kirkkaalla tähtitaivaalla lyhyen iltakävelymme aikana. Tähän onnelliseen sattumaan oli hienoa päättää kaikin puolin onnistunut matka ja ryhtyä pohtimaan, mikä seuraava ulkoilmakohde voisi olla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti